Useimmille harrastajille veitsenheitto on jousiammunnan tapainen tarkkuusurheilulaji, joka haastaa koko kehoa ja vaatii mielenhallintaa. Toki veitsenheiton voi määritellä taide- tai viihdelajiksikin, mikäli kyseessä on sirkusveitsenheitto. Vaikka veitsenheitto kuuluu joihinkin kamppailulajeihin, sitä ei kuitenkaa erikseen harjoiteta omana taistelulajinaan.
Veitsenheitto sopii niin nuorille kuin vanhoillekin ja lajin nuoruudesta ja harvinaisuudesta johtuen siinä on suhteellisen helppo menestyä jopa vain parin kolmen vuoden harjoittelulla.
Veitsenheiton historia
Eri kulttuurien historiasta löytyy merkintöjä heittoveisten käyttämisestä taistelutarkoituksessa, esim. samurait käyttivät erilaisia kätkettäviä heittoaseita(shuriken) taistelussa. Niiden tarkoitus oli lähinnä hämätä tai haavoittaa vastustajaa. Afrikassa heittoveitsiä käytettiin myös metsästysvälineinä. Joidenkin maiden armeijoilla veitsenheitolla on ollut pieni rooli, joka on sittemmin hävinnyt aseiden ja taisteluvarusteiden kehityttyä.
Urheilumielessä veitsenheitto on lähtenyt vahvemmin kehittymään vasta vuoden 2005 tienoilla sosiaalisen median kautta.
Turvallisuus
Veitsenheitto ei ole mikään vaarallinen extreme-laji, mutta aivan kuten muussakin urheilussa, myös veitsenheitossa on syytä tarkastella muutamaa turvallisuusnäkökohtaa. Kun ne on otettu huomioon, veitsenheitto ei ole sen vaarallisempaa kuin vaikkapa maantiepyöräily.
Samoin kuin pyöräilyssä on hieman vaarallisempia alalajeja, kuten alamäkipyöräily, on asia näin myös veitsenheitossa, jossa varsinkin no reload -heittotyylin kanssa saa olla erityisen varovainen.
Varsinkin läheltä heitettäessä ja kevyitä heittovälineitä käytettäessä on varottava veisten mahdollisia maalitaulusta kimpoamisia. Tietyssä kulmassa tauluun osuessaan heittoväline saattaa kimmota hyvinkin nopeasti takaisin heittäjään päin. Varsinkaan lähellä maalitaulua harjoiteltaessa ei ole liioiteltua käyttää suojalaseja. Veitset saattavat myös kimmota taulusta voimakkaasti suoraan ylös, taakse tai sivulle vaikkapa naapurin pihalle, joten maalitaulun ympärillä tulisi suojaverkkoja tai -seiniä.
Heittovälineillä ei ole mitään syytä olla erityisen teräviä. Ne kyllä tarttuvat maalitauluun ilmankin. Teräväksi teroitetut veitsen kärjet myös rikkoutuvat helposti.
Kun käytössä on vain yksi maalitaulu, veitset saattavat toisiinsa osuessaan saada pieniä halkeamia, jotka voivat aiheuttaa haavoja käsiin.
Miten pääsen alkuun?
Suomessa säännöllisesti harjoittelevia harrastajia on hyvin vähän. Jos laji kiinnostaa, kannattaa liittyä veitsenheitto-nimiseen facebook-ryhmään. Siellä voi vaikka sopia tapaamisia oman paikkakunnan mahdollisten harrastajien kanssa ja päästä kokeilemaan lajia heidän opastuksessaan. Veitsenheittäjät ovat yleisesti rentoa ja ystävällistä porukkaa ja auttavat mielellään muita.
Helsingissä lajia voi harrastaa Helaxella ja Tapanilan urheilukeskuksella. Espoon Friisilässä on ulkoheittorata. Kauhavalla järjestetään vuosittain perinnepuukon- ja veitsenheiton SM-kisat.
Heittoveitset ja niiden hankinta
Heittoveitset ovat enemmän urheiluvälineitä kuin varsinaisia veitsiä. Heittoveitset eivät esimerkiksi ole kovinkaan teräviä eikä niissä kuulu olla leikkaavaa terää. Leivän leikkaaminen heittoveitsellä olisi hyvin turhauttavaa. Heittoveisten leikkaavan terän puuttuminen mahdollistaa niiden turvallisen heittämisen teräotteella. Joissakin halvoissa ja huonolaatuisissa veitsissä saattaa olla leikkaava terä ja ne kannattaa suosiolla jättää kaupan hyllyyn. Lähes poikkeuksetta näissä veitsissä käytetään myös halpaa terästä, joka ei kestä kunnon harjoittelua. Myöskään keittiöveitsiä ei tule käyttää. Ne rikkoutuvat heittelystä tuossa tuokiossa ja niiden kimmokkeet ovat erityisen vaarallisia veitsien kevyeden ja terävyyden vuoksi.
Heittoveisten pituus vaihtetelee noin 20 sentistä 40 senttiin ja paino noin 150 grammasta 500 grammaan. Veisten painopiste voi olla kahvassa, keskellä tai terässä. Tyypillisiä teräsmateriaaleja ovat hiili- sekä jousiteräs. Hyvälaatuisen kolmen veitsen setin saa noin 120 eurolla. Setti kestää ikuisesti jollei heitä veitsiä samaan tauluun, jolloin ne helposti osuvat toisiinsa toisiaan naarmuttaen. Aloittelijan kannattaa suosia hieman painavampia veitsiä, jotka eivät ole niin herkkiä pienille heittovirheille.
Parasta heittoveistä ei ole olemassakaan, sillä jokaisella heittäjällä on aina omanlainensa heittotyyli ja omat mieltymyksensä.
Laadukkaat heittoveitset tilaa helposti Ranskasta throwingzone.fr tai zitoonknives.fr -sivustoilta. Ennen ostopäätöstä tulee kuitenkin tietää, millä tekniikalla veistä haluaa heittää, sillä veisten ominaisuudet ja niiden heittotyylit vaihtelevat merkittävästi.
Muut heittovälineet
Jos osaa heittää veistä, osaa heittää myös kirveitä. Kirveitä on helpompi hallita niiden raskauden ja pituuden vuoksi. Lisääntynyt massa ja pituus tuovat heittovälineeseen vakautta.
Haastetta kaipaavat voivat kokeilla melkeinpä mitä tahansa teräväkärkisen esineen heittämistä, mm. heittopiikkejä (bo-shuriken) tai vaikkapa syömäpuikkoja. Paljon kokeneet heittäjät harjoittelevat toisinaan myös pienillä ompeluneuloilla.
Erilaisen esineistön heittäminen kehittää varsinkin vaistonvaraisen veitsenheittäjän ominaisuuksia aivan kuten pienellä tekniikkapallolla harjoitteleminen vahvistaa jalkapalloilijan taitoja.
Heittotyylit
Veistä voidaan heittää joko perinteisellä tyylillä (conventional knife throwing) tai vaistonvaraisesti (instinctive knife throwing).
Perinteisellä tyylillä veistä heitetään kahvasta tai terästä kiinni pitäen niin, että veitsi pyörii ilmassa luonnolliseen tapaansa joko:
⁃ puoli kierrosta (teräote, noin kahden metrin etäisyys maalitaulusta)
⁃ täyskierroksen (kahvaote, noin kolmen metrin etäisyys taulusta)
⁃ puolitoista kierrosta (teräote, noin neljän metrin etäisyys taulusta)
⁃ kaksi kierrosta (kahvaote, noin viiden metrin etäisyys taulusta)
⁃ kaksi ja puoli kierrosta (teräote, noin kuuden metrin etäisyys taulusta)
⁃ ja niin edelleen
Veitsen luonnolliset pyörähdykset ilmassa lisääntyvät siis puoli kierrosta jokaista maalitaulusta poispäin astuttua metriä kohden. Perinteinen tyyli vakioetäisyyksiltä on suhteellisen helppo taito oppia.
Jos ei heitetä vakioetäisyyksiltä, veitsenheitto vaatii erityisen paljon harjoittelua. Tällöin kyseessä on vaistonvarainen veitsenheitto, jossa heittäjän ei tarvitse välittää siitä kuinka kaukana hän maalitaulusta on.
Vaistovaraisessa veitsenheitossa on neljä alatyyliä:
1. No spin, jossa veitsi ei pyörähdä edes puolta kierrosta ilmassa
2. Half spin eli puolenkierroksen heitto
3. Full spin, täydenkierroksen heitto
4. No reload eli sarjatuli, jossa heittäjällä on yhdessä tai molemmissa käsissään useampi veitsi, jotka hän heittää yksitellen tauluun ilman, että hän heittojen välillä ottaa veitsiä kotelosta tai toisesta kädestään.
No spin
No spin -tekniikassa veistä heitetään aina kahvaotteella. Veitsen lentoon vaikutetaan irtipäästämisvaiheessa niin, ettei veitsi pääse pyörimään ilmalentonsa aikana. Yleisin monista tavoista heittää tällä tavoin on työntää tai liu’uttaa veistä etusormella heiton irtipäästämisvaiheessa. Näin estetään veitsen pyörimisliike. Melkeinpä mitä tahansa esinettä, jossa on terävä kärki, voidaan heittää no spin -tekniikalla. Veitsiä (esim. ammusveitset tai gyro-tikat) jotka eivät vaadi heittäjältä taitoa estää veitsen pyörimisliike ilmassa, eivät ole kilpailuissa sallittuja.
Half spin ja full spin
Puolen- ja täydenkierroksen heitot ovat kuin helpotettuja no spin -heittoja. Menetelmät, miten veitsen lentoon vaikutetaan, ovat osittain samoja kuin no spinissä.
No reload eli sarjatuli
Veitsenheiton haastavin ja samalla vaarallisin alalaji, jossa heittäjällä on yhdessä tai molemmissa käsissään useampi veitsi päällekkäin. Veitset heitetään nopeassa tahdissa tauluun tavallisesti yksitellen. Yleensä sarjatulta heitetään lähietäisyydeltä sen haasteellisuuden vuoksi.
Muut heittotyylit
Coutanque
Petanki-pelistä vaikutteita saanut helposti lähestyttävä veitsenheiton laji, jossa maalitaulu asetetaan maahan vaakaasentoon. Häränsilmän keskelle kiinnitetään naula ja veitsi on tarkoitus heittää pystyyn mahdollisimman lähelle naulaa. Lisätietoa lajista: http://coutanque.com/.
Temppuilu (trick shots)
Veitsenheiton maailmassa temppuilu on saanut viime aikoina vahvempaa suosiota ja joissakin pienissä kisoissa tyyli on jo omana kisamuotonaan edustettuna. Tavallisesti temppuilussa ensin yhdellä kädellä heitetään kohti maalitaulua jokin esine, esim. teräsrinkula ja toisella kädellä yritetään veistä heittämällä lävistää esine niin, että esine jää kiinni maalitauluun.
Sirkusveitsenheitto
Sirkusveitsenheiton tyypillisin ohjelmanumero on asettaa avustaja puisen seinän eteen. Veitsenheittäjä esittelee taitoaan heittämällä veitsiä mahdollisimman lähelle avustajaa tähän kuitenkaan osumatta. Esitystä voi olla myös vaikeutettu siten, että heittäjällä on silmät sidottuna tai että avustaja on kiinnitetty pyöreään taustalevyyn haara-asentoon. Taustalevy pyörii siten, että avustaja on jatkuvassa liikkeessä välillä pää alaspäinkin (engl. wheel of death).
Sirkusesityksissä käytetään poikkeuksetta perinteistä heittotekniikkaa, jossa veistä heitetään vakioetäisyyksiltä niin, että veitsi pyörähtää ilmassa puolikierrosta tai enemmän. Perinteisellä tyylillä on muita tyylejä helpompaa heittää tarkasti ja turvallisesti.
Sirkuksessa veitsenheitto voi olla myös illuusio: taustasta nousee veitsiä ja heittäjä ainoastaan näyttelee heittämistä veitsen piilottaen. Tällöin kyse on enemmän silmänkääntötempusta kuin varsinaisesta veitsenheitosta.
Oikea heittotapa
Edellisessä kappaleessa kuvaillut tekniikat ovat hyvin erilaisia heittomenetelmien suhteen, mutta on muutama periaate, jotka pätevät niihin kaikkiin.
⁃ Rentoudu. Tämä tylsänkuuloinen vinkki on kaiken perusta. Rentona oleminen mahdollistaa sulavan voimantuottamisen, ehkäisee rasitusvammoja sekä vaikuttaa ratkaisevasti heittojen toistettavuuteen. Kaikki ylimääräinen jäykkyys, jännitys ja puristaminen pilaavat heiton helposti.
⁃ Katso aina pientä pistettä häränsilmän keskellä ja yritä osua siihen, näin kehität tarkkuuttasi.
⁃ Älä heitä pelkällä kädelläsi vaan hyödynnä koko kehoasi.
⁃ Älä avaa otettasi vaan anna veitsen liukua matkaan kädestäsi.
⁃ Heitä suoraa linjaa pitkin. Pyri eroon heitoista, joissa on kaareva lentorata.
⁃ Voit nojata hieman eteenpäin ollaksesi tarkempi mutta vältä lysähtämistä eteenpäin, sillä silloin tasapainosi ja voimantuottosi kärsivät.
– Pyri saamaan heittosi samanlaiseksi ja helposti toistettavaksi, sillä heittoon vaikuttavia tekijöitä on ainakin 15 ja pienikin muutos jollain osa-alueella voi aiheuttaa sen, ettei veitsi kiinnitykään tauluun. Mitä pidemmältä heitetään, sitä voimakkaampi on pienten heittovirheiden vaikutus.
Maalitaulut
Maalitaulumateriaaleina kannattaa suosia pehmeitä puulajeja, jotka pystyvät imemään paljon vettä itseensä, sillä kosteus estää maalitaulujen ennenaikaisen halkeamisen. Hyviä puulajeja ovat poppeli, haapa ja paju.
Paras maalitaulu on suurikokoinen ”end grain” -taulu, jossa useita puupalikoita on puristettu yhteen niin, että palikoiden syyrakenne on heittäjään päin. Tällainen taulu on kuitenkin melko työläs tehdä.
Helpommalla pääsee, jos sahaa kaadetusta puusta noin 15cm paksuisia kiekkoja. Tällaisia voi olla kaupunkiolosuhteissa kuitenkin hankala saada.
”Köyhän miehen maalitaulu” koostuu pahvisiivuista, jotka on nidottu päällekkäin. Jousiammunnussa käytettävää solumuovia ei kannata käyttää, sillä veitset tuhoavat solumuovipalikat nopeasti.
Maalitaulujen kuvio vaihtelee eri järjestöjen sääntöjen mukaan.
Veitsenheitossa kilpaileminen
Veitsenheitossa kilpaillaan niin tarkkuus-, pika- ja pituusheitossa kuin niin kutsutussa duelissa, jossa kaksi heittäjää kilpailevat vastakkain siitä, kumpi heittää veitsen ensimmäisenä tauluun merkkisignaalin nähtyään. Siluetti-lajissa yritetään taas sirkusheittämistä mukaillen osua kolmesta metristä mustiin kymmenen sentin pisteisiin määrätyssä järjestyksessä.
Samoissa kisoissa kilpaillaan tarkkuus- ja pituusheitossa usein myös tomahawk-tyyppisillä kirveillä.
Useiden järjestöjen (mm. UKAT, Eurothrowers) tarkuusheittokilpailuissa standardi-kisasuoritusta nimitetään walkbackiksi. Siinä heitetään kolme veistä vierekkäisiin tauluihin kolmesta, neljästä, viidestä, kuudesta sekä seitsemästä metristä. Tämä toistetaan neljä kertaa, minkä jälkeen pisteet lasketaan yhteen. Veitsestä joka osuu mutta ei kiinnity tauluun, ei saa lainkaan pisteitä.
Lopuksi
Kehittyminen veitsenheittäjänä on henkilökohtainen matka, joka saa heittäjän nöyrtymään ja sietämään turhautumista. Kyseessä on maailman haastavin tarkkuusurheilulaji, mutta samalla monipuolisin. Se tarjoaa runsaasti uuden kokeilemisen ja oivaltamisen riemua, lämminhenkisen veitsenheittoyhteisön tukea sekä puhtaan heittämisen iloa. Aivan kuten ihminen on tehty kävelemään ja juoksemaan, se on tehty myös heittämään. Yksi veitsenheiton hienouksista piilee siinä, ettei ole kahta samanlaista heittoliikettä. Jokaisen heittotyyli on uniikki ja tauluun kiinni jymähtävä veitsi on heittäjälle aina yhtä palkitseva kokemus.
Jos olet kiinnostunut kokeilemaan veitsenheittoa, Helaxe tarjoaa tiistaiklubeillaan mahdollisuutta päästä kokeilemaan helpolla tavalla – vain 15 euron hinnalla pääset kokeilemaan useamman tunnin ajaksi niin kirveen- kuin veitsenheittoakin.
Teksti: Joel Holopainen, 18.6.2023